Kiuruveden järvikirja

Syvä se on, ihan on pohjoo myöten vettä

Vesi on elämän ehto. Kiuruveden vesien historia ulottuu tuhansien vuosien taakse. Kiuruveden alue alkoi vapautua jääpeitteestä yli 10 000 vuotta sitten. Jäästä vapautumisen jälkeen maa alkoi kohota ja paljastua näkyviin. Vedet jakautuivat, järvet muodostuivat. Siitä pitäen Kiuruvesi on ollut omavarainen ja itsevastuinen vesien suhteen: vesi on tänne satanutta, naapuripitäjistä ei vesiä ole Kiuruvedelle virrannut.

Kiuruveden järvikirja luotaa Kiuruveden vesiä, niiden syntyä ja muuttumista, vesien merkitystä sekä luonnon ja ihmisen vaikutusta vesiin vesistönimien taustoja myöten. Vaikka lähtökohtana olivat aluksi järvet ja lammet ja niiden nimet, työn kuluessa teoksesta kehkeytyi laajempi kuvaus Kiuruveden vesistä, niiden käytöstä ja historiasta. Samalla kokonaisuus liittää alueen muuhun Suomeen, sillä Kiuruveden vesiin liittyvät ilmiöt ovat pitkälti samoja muuallakin. Toisaalta teos sisältää vesistä paljon yleisempääkin tietoa, joka pätee yhtä lailla Kiuruvedenkin vesiin.

Kiuruveden järvikirja on tietokirja. Yksi kantava teema on ollut tarkastella nimistöä, koska sen avulla on mahdollista tavoittaa asioita, joita ei kirjallisista lähteistä löydy ja joihin ei muistitietokaan yllä. Varsinkin nimien osalta kirjaan sisältyy uutta tutkimusta.

Järvien ja lampien nimien taustaselvitysten lisäksi kirjassa on selvityksiä muistakin paikoista ja niiden nimistä, sillä niiden avulla on mahdollista sitoa historiaa konkreettisiin paikkoihin.

Nämä selvityksiin sisältyvät luettelot ovat samalla inventointeja erilaisista vesiin ja järvikulttuuriin liittyvistä ilmiöistä, kuten joista, puroista ja ojista, lähteistä, kaivoista, myllyistä, hiilimiiluista, tervahaudoista, poluista ja kirkkomatkoista. tuntemiseksi.

Ne on tarkoitettu valaisemaan ja konkretisoimaan muuta tekstiä sekä tarjoamaan samalla aineistoa muillekin tutkimusten helpottamiseksi ja kotiseudun

Vesien historian ja luonnontieteen kannalta on nojauduttu lähinnä aiempaan tutkimukseen. Etenkin ympäristötieteisiin liittyvin osin on pyritty seuraamaan uutta tutkimuskirjallisuutta, koska sillä saralla tutkimus lisääntyy ja kehittyy koko ajan.

Veden kierto mahdollistaa monenlaisen elämän kierron. Muinaisille suomalaisille luonto oli pyhä, sen kanssa oli elettävä sopusoinnussa. Vesillä oli omat haltijansa, joita pyydettiin onnea tuomaan ja onnettomuuksia torjumaan. Nykypäivänä ihminen on luonnon tarjoaman paljouden haltija, hänellä on mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten vedet voivat säilyttää elinkelpoisuutensa ja tukea ihmisen elämää näiden vesien varsilla tulevaisuudessakin.

Kirjan pääartikkeleista vastaavat maantieteen prof. emeritus Matti Tikkanen, historioitsija Jarmo Paikkala ja dosentti, nimistöntutkija Sirkka Paikkala. Elämänmakuiset kiuruvetisten ja kiuruvetisjuuristen lähettämät lyhyet kertomukset konkretisoivat ja maustavat asiaa. Moniin artikkeleihin on saatu kiuruvetisiltä aitoa yksittäistä paikallistietoa.

Paikkoihin liittyvä vanhempi muistitieto on peräisin Kotimaisten kielten keskuksen Nimiarkistosta ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanperinnearkistosta. Kartta­aineistojen tutkimisessa ja

hankinnassa olemme voineet hyödyntää mm. Maanmittauslaitoksen Paikkatietoaineistoa, Kansallisarkiston kokoelmia sekä Helsingin yliopiston maantieteen laitosta. Saamelaislähtöisiksi epäiltyjen nimien tulkinnassa on asiantuntija­apua antanut dosentti Taarna Valtonen Oulun yliopistosta. Valokuvia on saatu useilta nykyisiltä tai entisiltä kiuruvetisiltä, Kiuruv eden Kotiseutuyhdistyksen kuva­arkistosta, Kiuruvesi­lehden arkistosta, Kiuruveden Kameraseuralta ja monista museoista ja viranomaislähteistä. Erityiskiitoksen ansaitsevat itse ilmavalokuvia ottaneet ja käyttöömme luovuttaneet Matti Kastarinen, Tenho Tikkanen, Mikko Jauhiainen, Markku Remes, Esa Tikkanen, Paavo Seppänen, Yrjö Lämsä ja Eero Heinonen.

Kiuruveden järvikirja on Kiuruvesi- seuran lahja 150 vuottaan 2023 juhlineelle Kiuruveden kaupungille.

Esipuhe Järvikirjan toiseen tarkastettuun painokseen. Sirkka Paikkalan kirjoittamana.